Epäaitouden koukeroista – Kun Kristuksen ruumis taistelee itseään vastaan (osa 2)

Törmäsin toiseenkin viime joulukuulta olevaan kirjoitukseeni, jossa lainaan Kenneth Copelandia seuraavin eväin:

Voit olla eri mieltä Copelandin opetuksista, mutta toivon, että kuitenkin olet kanssani yhtä mieltä seuraavasta: Katsoessamme Kristuksen ruumista osissaan – yksittäisissä uskovissa ja heidän keskinäisissä suhteissaan, perheissä, kirkoissa ja yhteisöissä, yms. – ja tämän ruumiin kokonaisuutta, näemme yhden syyn Kristuksen ruumiin heikkouteen – sen, että hukkaamme voimiamme toisarvoisessa sen sijaan, että rukoilisimme yhdestä mielestä ja sydämestä.

“Jos me vain lopetaisimme taistelemisen toisiamme VASTAAN – ja sen sijaan, että hukkaamme voimiamme hyödyttömissä kahinoissa – keskittyisimme rukoilemaan toistemme KANSSA, meidän perheemme (seurakuntamme, kirkkomme) olisviat “POWER HOUSES” (VOIMAN TALOJA) – täynnä Herran voimaa.”

Kirjoituksessani viittaan omaan kyselyyni:

Olen kysynyt, miten joillakin on aikaa ja mieltä haukkua esimerkiksi “isoa kirkkoa”, teologeja tms. – vieläpä joko rahasta (esimerkiksi maksettuna puhujana) tai kohtalaisen tyyristä lähetysaikaa hyödyntäen (vaikkapa kristillisessä tv:ssä)? Samaan aikaan samaiset puhujat usein kovaan ääneen varoittava pahan puhumisesta ja parjauskampanjasta – mutta onko kukaan huomannut, KUKA/KETKÄ tuota parjauskampanjaa oikeasti tekevät? Jos he nimittävät keskuudestaan lähteneitä tai jo valmiiksi yhteisöjensä ulkopuolella olevai “uskosta osattomiksi”, “saatanan kätyreiksi”, “käärmeiksi”, ylpeiksi, uskonnollisiksi, demonisoiduiksi, hengettömiksi ja ties miksi (suoraan ja kuvottavasti rivien välistä), eikö tuo ole ihan juuri tuota “ihtejjään”, pahan puhumista? No tietysti jokaisella yhteisöllä, seurakunnalla tai vaikkapa tv-ohjelmien rahoittajilla on omat rahat kyseessä ja niillä voi hankkia ihan mitä haluaa – ja millaista “evankeliumia” haluaa kuulla! Jos joku haluaa maksaa siitä, että kuulee, kuinka alennetaan ja mollataan jotakuta, niin ok – mutta voisi nuo rahat käyttää rakentavamminkin. Ketään tuskin nk. tuo uskoon jonkun haukkuminen???!!!

On myös tarpeen jättää pois asenne: Ei, näin (varsinkaan näin) ei saa tapahtua. Näin rajoitamme sitä, mitä Jumala haluaa tehdä keskellämme. Jos/kun alamme määritellä, ketä Jumala mielestämme saa käyttää – tai niin kuin olen nähnyt tehtävän – alamme kampittamaan toista kristittyä (kun tämä ajattelee eri tavoin kuin “me” tai on loukannut “meitä” verisesti) tai seura-/kirkkokuntaa, me teemme tätä KRISTUKSEN ruumiille. On aivan eri asia puuttua “syntiin/epäpyhään leirissä”, kuten opillisiin vääristymiin tai vaikkapa väkivaltaan tässä Kristuksen ruumiissa (koska myös ne tuhoavat tätä kallisarvoista yhteyttä haavoittaen ja rikkoen niin ihmisiä kuin yhteyttäkin) kuin alkaa omista itsekkäistä lähtökohdista pelaamaan valtapeliä kulisseissa ja miksei röyhkeästi etuallakin! On aivan eri asia julistaa parannusta ja syntien anteeksiantoa Jeesuksen veressä kuin mollata ja mustamaalata! Haluaisin Paavalin tavoin kivahtaa: On häpeällistä sanoa, mitä he salassa tekevät!!! Tuollaista hajottavaa toimintaa (josta olkoon nyt vaikka esimerkkinä ylläolevat esimerkit) tosiaankaan ei seuraa minkäänmuotoinen herätys. Sitä on tuossa hengellisen elämän keinottelun Kauniissa ja Rohkeissa ihan turha oikeastaan edes rukoilla. Ainoa tie herätykseen on pysyä etäällä kaikenmoisesta keinottelusta ja valtapelistä – ja puhdistaa likainen pesä! Ja jos tuo pesä ei puhdistus, on pakko ottaa siihen etäisyyttä ja etsiä Herran edessä tietä eteenpäin! Vasta silloin, kun olemme puhtailla motiiveilla etsimässä Jumalan valtakunnan parasta, Herra pääsee elämäämme siunaamaan ja meitä johdattamaan. Muuten olemme itsekin sidotut hengellisen kentän omituisuuksiin!

Lopuksi lainasin Apostolien tekojen viimeisiä jakeita, joiden otsikkona on englanninkielisessä New King James -käännöksessä: “Elinvoimainen kirkko kasvaa”

Pietari jatkoi vielä puhettaan. Hän vetosi heihin ja kehotti: “Antakaa pelastaa itsenne, ettette hukkuisi tämän kieroutuneen sukupolven mukana.” Ne, jotka ottivat hänen sanomansa vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä.
Seurakunta kuunteli ja noudatti uskollisesti apostolien opetusta. Uskovat elivät keskinäisessä yhteydessä, mursivat yhdessä leipää ja rukoilivat. Pelko levisi ihmisten keskuuteen, ja apostolien kätten kautta tapahtui monia ihmeitä ja tunnustekoja. Uskovat pysyttelivät yhdessä, ja kaikki oli heille yhteistä. He myivät talonsa ja tavaransa, ja rahoista jaettiin kaikille sen mukaan kuin kukin tarvitsi. Joka päivä he uskollisesti kokoontuivat temppeliin, ja kodeissaan he yhdessä mursivat leipää ja aterioivat riemullisin ja vilpittömin mielin. He ylistivät Jumalaa ja olivat koko kansan suosiossa, ja päivä päivältä Herra liitti heidän joukkoonsa niitä jotka pelastuivat.

Taidamme tosiaan keskenämme tappelevina kristittyinä tarvit palata juurille, näihin Pietarin sanoihin.

Yksi epäaitouden (salakavala) muoto on se, että välillä siunataan toista – ja välillä kaivetaan maata tuon toisen alta. Hengellinen elämä ei rakennu eikä toimi noin. Viimein pitäisi uskoa tuo…

Julkaissut Pauliina Kuikka

valokuvaaja, sisällöntuottaja - photographer, content manager

One thought on “Epäaitouden koukeroista – Kun Kristuksen ruumis taistelee itseään vastaan (osa 2)

Jätä kommentti