Viime viikolla kirjoitin tapahtumaketjusta, jossa kaksi ihmistä rukoili samansisältöisin sanoin, että Jeesuksen syntymäjuhla toisi uudenlaisen ilon ja toivon elämäämme ja että Jumala, joka tekee asiat ilman stressiä, vierailisi luonamme ja siunaisi meitä ja että voisin tehdä kaiken, mitä teen levosta käsin. Koko kirjoituksen voit lukea linkistä https://pauliinakuikka.wordpress.com/2013/12/08/aktiota-vai-passiota/
Stressitön Jumala? Aivan oikein. Tuskinpa kukaan voi kuvitella Jumalaa stressaamassa enempää meistä kuin maailmanmenostakaan – vaikka paljon murehdittavaa olisikin. Hän myös opettaa meitä hänenkaltaiseensa olotilaan, olemaan stressaamatta. Hänen meille eri ihmisten kautta välittynyt Sanansa on täynnä rohkaisua, lohdutusta ja lupauksia.
”Mitä te vaatetuksesta huolehditte! Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää. Minä sanon teille: edes Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä. Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin, niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset!
”Älkää siis murehtiko: ’Mitä me nyt syömme?’ tai ’Mitä me juomme?’ tai ’Mistä me saamme vaatteet?’ Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä. Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.
Huomasin kohtaa ajatellessani, että se ei – niin kuin aiemmin kuulemassani opetuksessa oli annettu ymmärtää – painoteta olemoisinkaan passiivisuutta, vaan painotuksen voisi vapaasti muotoilla näin: Ajattelepa sitä kuinka Jumala huolehtii kedon kukista. Ne eivät tee työtä ja kehrää. Sinulle sen sijaan Jumala on antanut kädet, jotka pystyvät tekemään ja ajattelun taidon, että kykenet etsimään ratkaisuja. Ajattelepa omia mahdollisuuksiasi Jumalan huolenpidossa!
Juuri tätä olen kokenut tämän joulun alla, kun olen sattuneista syistä elänyt yhtä elämäni kiireisintä aikaa ja sattunut tilanteisiin, joissa haasteet tuntuvat isoilta, aika rajalliselta ja tilanteet yllättäviltä. Ihmeellisesti ratkaisut ovat löytyneet.
Eilen lainasin David Wilkersonia:
”Ihmisen pimeyden aika on Jumalan voiman aikaa”.
Voisiko tämän soveltaa niinkin, että meidän ihmisten stressi ja prässi (mistä ikinä se johtuukaan) voi olla varsin opettavaista aikaa sen suhteen, että kun uskallamme turvautua tilanteiden keskellä Herraamme, saamme nähdä Hänen synnyttävän tai saavan aikaan ratkaisuja, joita emme ole osanneet kuvitella tai suoriutuvan jostain sellaisesta, mihin emme ole uskoneet pystyvämme.
Avaintekijöitä 