Ei oppi ojaan kaada – vai kaataako sittenkin

Kuluvan viikon pohdintojen perusteella uskallan kyseenalaistaa suomalaisen sanonnan ”Ei oppi ojaan kaada” ja väittää, että kyllä oppi voi ojaan kaataa – sittenkin! Havaintojeni perusteella väärällä hengellisellä vallankäytöllä ja opilla on yhteys. Vallankäyttö perustellaan usein opillisesti – myös niissä tapauksissa, joissa oppia ja opillisuutta aliarvioidaan suusanallisesti suoraan tai rivien välissä. Uskallan väittää, että opittomuus ei oleJatka

Manaatko pimeyttä vai kutsutko valon kylään?

Eilen luin ajatuksen, jonka tuohon otsikkoon vapaamuotoisesti käänsin: ”Manaatko pimeyttä vai kutsutko valon kylään?” Valitettavasti hieno koneen putsausohjelma tyhjensi sivuhistorian juuri viime yön seutuna, enkä lähdettä enää löytänyt. Pahoittelen – ja harmittelen. Ajatuksen jatkoksi oli nimittäin paljon hyvää asiaan, jonka nyt vapaamuotoisesti tähän yritän muistinvaraisesti muotoilla: Ajatus liittyy läheisesti viikon velloneeseen – MOT:n Pirkko JalovaarastaJatka

Jumalan Sana vs. ihmisen

Jumalan Sana, Jumalan lupaus on voimakkaampi kuin mikään muu. Vaikka koko maailma tai pimeys puhuisi jotain muuta, Jumalan lupaus ja Sana on voimakkaampi. Tiistain toivon sanoma kumpuaa kohdasta, jonka äärelle olen viime aikoina pysähtynyt monen monta kertaa. Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teilleJatka

Painonpudotus Jumalan mieleen

Jesaja viittaa, että tämä tapa elää/olla uskova/kristitty, tuo mukanaan myös siunauksen ja rukousvastaukset.

Irtiottoa tämäkin

Olen matkan varrella huomannut, miten ovelasti asiayhteydestään irrotetut jakeet osana hengellistä puhetta toimivat. Vaikka luterilaista kirkkoa on kuivuudesta moitittu, kirkossa on yksi hyvä puoli. Asiayhteydestään irrotetuista kohdista on hankala saarnata, jos meinaa pysyä Kirkkokäsikirjan teksteissä! Ne luetaan ja niistä saarnataan, ellei ole painavaa syytä poiketa. Ja harvoin sellaista on. Sen sijaan vapaat seurapuheet ja vapaaJatka

305. Näin armo tavataan

Murheemme muuttuu iloksi, taistelu rauhaksi. Koettelemukset saavatkin aikaan kärsivällisyyttä, ja kärsivällisyys saa aikaan rakkautta – ja rakkaus täydellinen teon. Nälkämme ja janomme Hänen puoleensa muuttuukin täyttymykseksi: Olemmekin ruokitut ja juotetut Hänellä ja Hänen läsnäolollaan. Profeetan sanoin: Hypimme kuin syöttövasikat. Armo periaatteessa muodostuu seuraavien suomalaisten sanojen alkukirjaimista Ansioton Rakkaus Minun Osakseni Nuorison kanssa pohdin tänään VuorisaarnanJatka

292. O-oo, oppia ikä kaikki

Erityisesti vapaiden suuntien ”ongelmana” on ajoittain ollut ”opittomuuden korostus” – joskus hyvinkin kärjistetysti. (Ei tosin aina! Tiedän jämäköitä hengen ihmisiä myös nk. vapaissa suunnissa, jotka ovat (erästä heistä lainatakseni) sitä mieltä, että kultainen keskitie kulkee ”hengettömän opillisuuden ja opittoman hengellisyyden” välimaastossa). Osin tähän oppifobiaan on syynä varmasti se, että nk. vapaat suunnat ovat joutuneet matkanJatka

Tinkimätön Vapahtaja

Vallan toisenlainen kuva kuin aikamme auktoriteetin väärin ymmärtäneessä karismaattisuudessa, jossa lepattavaa uskon liekkiä (vaikka se suuntautuisi täsmälleen oikeaan suuntaan – kohti Herraa, joka voi auttaa ja pelastaan) voidaan pitää epäuskon tyyppikuvana – ja kyynärpäillään tietään raivaavaa ”voideltua” tai ”auktoriteettia” uskon sankarina, jota halutaan seurata. Sunnuntaina evankelis-luterilaisissa kirkoissamme yhtenä tekstinä on luettu Jesajan 42. luvun jakeetJatka

287. Toisenlainen

”Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki.” (2. Kor. 3:18) Jae on osa isompaa kokonaisuutta. Hedelmä – Paavalin suosituskirje Kysymys oli ilmeisesti – jälleen kerran – keskustelusta, jonka kanssa Paavali joutui kasvotusten, oliko hän ”aito apostoli”, vaikka ei ollutJatka

284. Elämä lähtee virtaamaan

Meille kuuluu tehdä se – ja ainoastaan se, minkä Herra on meille tarkoittanut. Silloin me olemme parhaimmillamme – ja myös Herran asiat ”hyötyvät” siitä eniten. Tunnemme hyvin Jeesuksen sanat viinipuusta: ”Minä olen tosi viinipuu, ja Isäni on viinitarhuri. Hän leikkaa minusta pois jokaisen oksan, joka ei tuota hedelmää, mutta jokaisen hedelmää tuottavan oksan hän puhdistaaJatka