Ei tehdä tästä liian hengellistä!

Sain aikaan vastikään ydinreaktion!

Ihmettelin, minkä takia eräs henkilö syyttää minua siitä, että olen verrannut häntä koiraan…. En ymmärtääkseni ollut tehnyt sellaista. Niin hän vain väitti.

Selvisi, että hän oli nokkaantunut siitä, kun olin kertonut saamastani avusta arjen ongelmassa. Meillä on pieni koira, jack russelin terrieri.

Olimme lähdössä tätini hautajaisiin Ruotsiin, emmekä onnistuneet saamaan koiralle hoitajaa. Koiruliinille tarvittiin lemmikkieläinpassi ja siihen tiedot rokotuksista. Koska koira on tullut meille vasta vuosi sitten, minulla ei ollut moisista mitään tietoa.

Kaikenkaikkiaan minulla oli muutenkin kiire, joten turhaan ”säätämiseen” ei olisi ollut aikaa. Otin listan pääkaupunkiseudun eläinlääkäreistä ja soitin ensimmäiselle. Sieltä löytyivät koiran tiedot – ja passi hoitui koiralle.

Kerroin tälle – minut väärinymmärtäneelle henkilölle – että kun kerran Herra auttaa noin mitättömässä – ja hullunkurisessa – asiassa, niin miten paljon enemmän Hän voi auttaa valtavissa haasteissa! Tämä ystäväinen vastasi, ettei hän halua kuulla enää sanaakaan eläimistä, vaan hengellisistä seikoista ja alkoi ripittää minua Jumalaa mollaavasta asenteesta.

Pienen ajan mittaan toinen kerta, kun törmään vastaavaan. Kuulin keväänkorvalla opetusta ”korkeammista rukouksista” – arkisten asioiden rukoileminen oli rukousten ”matalampi taso”…

Eikö Jeesus kuitenkin rohkaissut siihen, että saamme luottaa Jumalan huolenpitoon ajallisissa asioissa, ruokaa ja vaatetusta myöten? Matt. 6 esim.

Hän sisällytti opettamaansa rukoukseen: ”… anna meille meidän jokapäiväinen leipämme…” Hänen tekemänsä ihmeet olivat usein mitä arkisimpia – niille ihmisille, jotka niitä tarvitsivat. Sairauden parantuminen, kuolleen herääminen ja myrskyn tyyntyminen. Ne olivat arkisia – ja ihmeellisiä! Ne olivat todistus Jumalan valtakunnasta, joka murtautui esiin. Ne olivat todistus toimivasta Jumalasta kaiken takana – ja yläpuolella.

Kun luemme Jaakobin kirjeen 5. luvun kohtaa sairaan puolesta rukoilemisesta, kysymys on arkisesta asiasta. Samoin profeetta Elisan tekemät ihmeet, kuten lesken öljyn ja jauhon ”loppumattomuus” tai lesken pojan henkiin herääminen, olivat ”arkisia asioita” leskelle ja pojalle!

Kyllä Jeesus sanoo, että henki on enemmän kuin vaatteet. Silti hän ei mitätöi päivittäistä elämää.

Ei edes eläimiä.

Itselläni on tuon koiran passin lisäksi kerrottavan neljä itselleni – ja toisillekin – puhuttelevaa tapahtumaa, joissa Herra ilmestyi arjen haasteiden keskelle.

Rasvanipan salaisuus

Keväällä -92 jouduin seisovilta jaloiltani sairaalaan leikkaukseen kesken toukotöiden. Kipeine haavoineni tulin kotiin ja isäni tuskaili toukotöiden kanssa. Isällä ei ollut ajokorttia – ja hänen suurin pulmansa oli se, että hän tarvitsi rasvanipan purkavaan perävaunuun. Nippaa ei löytynyt mistään. Isäni hermostui ja sanoi, että työstä ei tule yhtään mitään ja viikonloppukin on edessä… työt myöhästyvät vaivaisen nipan takia.

Yhtäkkiä koin, että piti katsoa porankoneterälaatikosta. Sana oli todella selkeä. Järki taisteli vastaan, että ei siellä laatikossa mitää ole… mutta niin vain oli: yksi rasvanippa. Työt pääsivät jatkumaan.

Sinun lehmistäsi on kysymys

Vuonna -96 minulla oli ongelmia lehmien tiinehtymisen kanssa. Tuskailin, että kohta loppuu maidontuotanto ja sitten leipä pöydästä. Eräänä aamun olin vetää aamukahvin väärään kurkkuun, kun luin Raamatustani kohdan Psalmista 144: ”Sinun lehmäsi ovat tiineet ja lihavat.” Puhuiko Raamattu – ja Jumala – minun lehmistäni? Kyllä – ilmeisesti… koska lehmät alkoivat tiinehtyä ja keväällä piti ostaa isompi maitotankki!

… ja toisen lehmistäkin…

Olin lomittajana 2000-luvun taitteessa. Eräs vuosi oli todella kelju heinänteon kannalta ja monessa paikassa oli homeisia heiniä- Home ei tee hyvää enempää lehmille kuin hoitajillekaan (siitä saan kiittä homepölyaltistustani…). Erään talon lehmien maidon solupitoisuus oli koko ajan hälyttävä. Maito ei ollut enää meijerikelpoista. Tuskailin siinä laittaessani satoja litroja päivittäin maitoa viemäriin. Eräänä iltana siunasin lehmät ja sanoin Herralle, että jos tässä jotain teet, kerron koko tarinan aika lailla karskin oloiselle talon isännälle. Seuraavana aamuna piti pyöritellä solutestiä moneen kertaan, kun maito oli puhdasta – joka lehmässä! Isäntä oli ihmeissään ja kiitteli minua hyvästä työstä. Sanoin hänelle jotain seuraavaan tapaan: ”Kuule minä en oikeastaan mitään tehnyt.. Minä rukoilin. Jumala tämän teki…” … Voitteko kuvitella, karski mies itki!!!

…vuori siirtyy…

Jossain -90-luvun loppupuolella oli todella kova pakkastalvi. Joulun pyhinä sopivasti jäätyi lannanpoistosysteemi. Siinä mielessäni purnasin, että johan nyt sattui – jouluksi vielä… Lisää työtä… ja pakkaset sen kuin jatkuvat… vaikka tulisi suojakin, pitäisi suojaa olla viikkotolkulla, että systeemi oikenee, kun jäätyä kerkisi…

Lähtiessäni jouluaamun kirkkoon huokaisin: ”Jumala, sinä voit…”. Illalla navetalle mennessäni kokeilin ”huvikseni”… eihän yrittänyttä laiteta -tyyliin laitteistoa… ja se toimi kuin toimikin. Ihan oikeasti! Ihme! Ongelma olisi normaalisti selvinnyt joko dynamiitilla tai pitkillä suojajaksoilla.

Nuo – ja monet muut arjen episodit – ovat opettaneet Jumalan pikkutarkkaakin huolenpitoa arkisissakin asioissa. Ei hyvät ihmiset suljeta arkea tällaisten asioiden ulkopuolelle! Meillä on oikeus tuoda kaikki tarpeemme Jumalalle. Myös ajallista elämää koskevat tarpeet.

Paavali kirjoitti Korintton seurakunnalle:

”Hän, joka antaa kylväjälle siemenen ja suo ravinnoksi leivän, antaa teillekin siemenen ja moninkertaistaa sen, ja hän sallii teidän hyvyytenne sadon karttua. Te saatte kaikkinaista rikkautta ja voitte osoittaa runsaasti anteliaisuutta. Näin meidän työmme synnyttää kiitollisuutta Jumalaa kohtaan.” (2 Kor 9: 10,11)

Ei tämän tarkoitus ole tehdä meistä väärällä tavalla siunauksen metsästäjiä, että pyrimme saamaan luksusauton, -huvilan ja -veneen… Idea on siinä, että Herra pitää huolta meistä – myös niin, että meillä on jaettavaksi saakka.